Dissosiaatio ja dissosiaatiohäiriö

Dissosiaatio
o Ilmiöitä, jotka usein nähdään normaalina dissosiaationa: lasten mielikuvitus- ja roolileikit sekä kuvitellut leikkikaverit
o Tilapäinen ympäröivän maailmaan ”unohtaminen” 
o Päiväunelmointi
o Maantiehypnoosi, jossa henkilö äkkiä havahtuu ja huomaa, ettei muista ajaneensa matkan viimeisiä kilometrejä
o Asiaan uppoutuminen; elokuvan intensiivinen katsominen tai kirjan maailmaan vaipuminen niin syvällisesti, että havahtuminen tapahtuu vasta jonkun koskettaessa henkilöä
o Kahden tai useamman asian yhtäaikainen tekeminen 
o Henkilö, joka keskustelee, selailee sanomalehteä sekä hörppii kahvia yhtäaikaisesti
o Tunteiden tietoinen piilottaminen tai unohtaminen uhkaavassa tilanteessa 
o Poliisin rationaalinen ja asiallinen käytös onnettomuustilanteessa

* Dissosiaatio on tyypillinen traumatilanteessa, jolloin se ehkäisee henkilön psyykkisen ylikuormittumisen. Dissosiaatio mahdollistaa trauman hajottamisen pienempiin, helpommin hallittaviin yksiköihin.
* Kun olosuhteet ovat sopivat, useimmiten, kun trauman uhri tuntee olonsa riittävän turvalliseksi , aletaan palasia jälleen yhdistää toisiinsa; dissosiaatio alkaa purkautua
* Jos dissosioitua kokemusta ei päästä kunnolla purkamaan, seurauksena on usein traumanjälkeisiä psyykkisiä ongelmia, kuten akuutti tai post-traumaattinen stressihäiriö. 
* Lapsella, jolla persoonallisuuden kehitys on kesken, johtaa dissosiaation runsas käyttö minän eri osien huonoon keskinäiseen yhdistymiseen. Henkilön saattaa olla vaikea tunnistaa omia tunnetilojaan, ja hänen käyttäytymisensä voi olla impulsiivista sekä ailahdella laidasta laitaan. Koska ikävissä kokemuksissa dissosiaatio
automatisoituu, ei henkilö myöskään juuri opi kokemuksistaan, koska suuri osa siitä häviää pois tietoisuudesta eikä henkilö sitä näin joudu käsittelemään. Ääritapauksissa saattavat kokonaiset persoonallisuuden osat joutua toisistaan niin erilleen, että ne muodostuvat omiksi alayksiköikseen sivupersooniksi.

Dissosiaatiohäiriöt (F44 konversiohäiriöt)

 https://www.youtube.com/watch?v=Le41jA8FA4s

* Dissosiaatiohäiriöistä puhutaan, kun dissosiaation käyttö lisääntyy häiritseviin mittasuhteisiin ja aiheuttaa vaikeuksia potilaan jokapäiväisessä elämässä. Dissosiaatiohäiriön aiheuttaja on aina trauma, joka on erityisesti vaikeammissa häiriöissä toistuva ja alkanut lapsuudessa. Dissosiaatio-oireita sen sijaan voivat aiheuttaa useat eri syyt, kuten erilaiset fyysiset sairaudet, lääkkeet, päihteet tai muut psyykkiset sairaudet.
* Dissosiaatiohäiriö on vakava psyykkinen häiriö, joka usein liitetään varhaislapsuudessa koettuun traumaan. Traumaattisessa tilanteessa dissosiaatio toimii lasta suojaavana tekijänä, mutta saattaa aiheuttaa lapselle muisti-, identiteetti-ja havaintohäiriöitä.
* Dissosisaatio- eli konversiohäiriöiden yhteinen tunnusmerkki on menneisyyden muistojen, identiteettitunteen ja välittömien aistimusten,sekä ruumiinliikkeiden hallinnan osittainen tai täydellinen yhdentämiskyvyttömyys.
* Kaikenlaisilla dissosiaatohäiriöillä on taipumus lievetä joidenkin viikkojen tai kuukausien kuluttua, erityisesti jos niiden alku liittyy traumaattiseen elämäntapahtumaan. Pitempiaikaisia häiriöitä, varsinkin halvauksia ja tuntopuutoksia, saattaa kehittyä, jos häiriön alku liittyy ratkaisemattomiin ongelmiin tai ihmissuhdevaikeuksiin.
* Nämä häiriöt on ennen luokiteltuy erityyppisiksi “konversiohysterioiksi”
* Ne ovat psyykkisperäisiä ja ajoittuvat läheisesti traumaattisiin tapahtumiin, ratkaisemattomiin ja sietämättöiin ongelmiin tai häiriintyneisiin ihmissuhteisiin.
* Oireet kuvastavat usein henkilön käsitystä siitä, miten ruumiillinen sairaus ilmenisi
* Lääketieteelliset tutkimukset eivät osoita mitään tunnettua somaattista sairautta
* On ilmeistä, että toimintakyvyn menetys on tunne-elämän ristiriitojen tai tarpeiden ilmaus
* Oireet voivat kehittyä läheisessä yhteydessä henkiseen rasitukseen ja ilmaantuvat usein yhtäkkiä
* Vain normaalisti tahdonalaisten ruumiillisten toimintojen häiriöt sekä aistimusten menetykset sisällytetään tähän ryhmään.


F44.0 Dissodiatiivinen muistinmenetys (henkilö ei muista tärkeää henkilökohtaista informaatiota siinä määrin, ettei tätä voida selittää tavallisella unohtelulla. Amnesian täydellisyys ja ajanjakso, jonka muistamattomuus kattaa, vaihtelevat suuresti)
F44.1 Dissosiatiivinen pakkovaellus (on tila, jossa henkilön identiteettitaju hämärtyy, tai hän omaksuu itselleen uuden identiteetin. Identiteetin hämärtymiseen ja/tai vaihtumiseen liittyy yhtäkkinen, odottamaton matkustaminen pois kotoa. Häiriö on seurausta psyykkisesti kuormittavasta tilanteesta, ja sitä on kuvattu erityisesti sotatilanteissa sekä luonnonkatastrofien yhteydessä.)
F44.2 Dissosiatiivinen sulkutila (horros)
F44.3 Hurmos ja haltiotilat
F44.4 Dissosiatiivinen motorinen häiriö
F44.5 Dissosiatiiviset kouristukset
F44.6 Dissosiatiivinen tunnottomuus tai aistihäiriö
F44.7 Sekamuotoiset dissosiaatiohäiriöt
F44.80 Ganserin oireyhtymä
F44.81 Sivupersoonahäiriö (dissosiaatiohäiriöistä vaikein. Siinä henkilöllä on kaksi tai useampia erillisiä, toisistaan poikkeavia identiteettejä, ”sivupersoonia”, jotka toistuvasti ottavat vallan henkilön käytöksestä. Häiriöstä käytetään myös nimityksiä sivupersoonahäiriö ja monipersoonahäiriö)
F44.82 Tilapäinen lapsuus- ja nuoruusiän dissosiaatio-(konversio-)oireisto
F44.88 Muu dissosiaatiohäiriö
F44.9 Määrittämätön dissosiaatiohäiriö

Esiintyvyys
o Konversiohäiriöitä esiintyy tyypillisesti nuoruusiässä mutta jossain määrin myös ala-asteikäisillä.
o Arvioitu konversiohäiriöiden ilmaantuvuudeksi alle 16-vuotiailla lapsilla ja nuorilla 1,3–4,2 /100 000. Vanhemmassa ikäryhmässä, 10–15-vuotiailla, esiintyy näitä häiriöitä jopa kymmenkertainen määrä verrattuna nuorempiin lapsiin. Noin kolme neljännestä potilaista on tyttöjä.

Diagnostiikka
o Dissosiaatiohäiriön diagnoosi perustuu pääosin haastatteluun. 
o Haastattelun apuna voidaan käyttää erilaisia dissosiaatioherkkyyttä ja hypnotisoitavuutta mittaavia kyselyitä ja testejä. Koska dissosiaatio-oireita voi esiintyä erilaisissa fyysisissä sairauksissa, on tärkeä varmistua oireiden psyykkisestä taustatekijästä huolellisilla lääkärin suorittamilla tutkimuksilla




Hoito
o Potilaan iästä riippuen perheen osuuden merkitys hoidossa vaihtelee. Sekä lapsen että nuoren konversio-oireet hoidossa kuitenkin huolestuttavat vanhempia, ja heidän osallistumisensa hoitoon on olennaista.
o Lähiomaisen ollessa trauman aiheuttaja on lapsen trauman hoidon aikana mahdollisuuksien mukaan pyrittävä uudelleen rakentamaan lapsen ja ei hyväksikäyttävän vanhemman välistä suhdetta. 
o Traumatisoitumiseen johtaneiden syiden tiedostaminen ja kielteisen vuorovaikutuskehän purkaminen vaatii traumaan liittyvän pettymyksen käsittelyä.  
o dissosioivien lasten kanssa työskenneltäessä keskeisiksi asioiksi nousevat jatkuvuus, stabiilius ja yhteys.
o Konversiohäiriö edellyttää useimmiten erikoissairaanhoidon tutkimuksia ja saattaa johtaa pitkiin osastojaksoihin. Noin 50–70 % tarvitsee ainakin tutkimusvaiheessa osastohoitoa.
o Olennaista on aluksi tehdä riittävän kattavat somaattisen lääketieteen tutkimukset, sillä samat oireet voivat olla selvästi somaattista alkuperää.
o Fysioterapia saattaa auttaa fyysisiin oireisiin ja samalla tarjota mahdollisuuden luopua oireista. 
o Lapsen ja nuoren kanssa pyritään vähitellen ymmärtämään, miksi oireet ovat psyykkisesti tarpeellisia.
o  Psykodynaaminen tai kognitiivinen psykoterapia voi olla avuksi. 
o Pitkittynyt tai toimintakykyä selvästi rajoittava häiriö voi vaatia osastohoitoa lastenpsykiatrian tai nuorisopsykiatrian osastolla
o Anksiolyyttien tilapäinen käyttö saattaa tuoda helpotusta vaikeisiin oireisiin.

Ennuste
o Konversiohäiriöiden ennusteesta on suhteellisen vähän tietoa. Osa lapsista ja nuorista joutuu hyvin heikkoon tilaan, joka vaatii pitkiä sairaalahoitoja ja johtaa pitkäaikaisiin fyysisiin ja sosiaalisiin komplikaatioihin ja muuhun psyykkiseen sairastavuuteen. 
o vuoden seuranta-aikana 80–90 % lapsista ja nuorista näyttää toipuvan oireista, ja kehitysiässä ilmenneillä konversiohäiriöillä on selvästi parempi ennuste kuin aikuisten konversiohäiriöillä.

Oireiden kartoittamiseen käytettäviä testejä:  http://traumajadissosiaatio.fi/nuorten-poikkeuksellisten-tajunnantilojen-asteikko/  http://traumajadissosiaatio.fi/lasten-dissosiaatiivisten-oireiden-arviointilista/  http://traumajadissosiaatio.fi/steinbergin-depersonalisaatiokysely/  http://traumajadissosiaatio.fi/ruumiillisten-dissosiaatio-oireiden-arviointilista-sdq-20/
Somaattisesti ilmenevät psyykkiset oireet

> Lapsilla ja nuorilla esiintyy usein fyysistä oireilua, johon ei löydy somaattista syytä. Tätä kutsutaan somatisoinniksi

> Somatisointiin liittyvät ongelmat muodostavat jatkumon erittäin vaikeista häiriöistä jokapäiväisiin kipuihin ja särkyihin. Niistä tavallisimpia ovat päänsärky ja vatsakivut.

> toistuvat vatsakivut ovat yleisimpiä lapsuudessa ja päänsärky varhaisessa nuoruusiässä.

> Lapsilla ja nuorilla somatisaatiohäiriön diagnostiset kriteerit kuitenkin täyttyvät harvoin

> somaattisesti oireilevaa lasta ja nuorta arvioitaessa oireiden lukumäärän sijasta on tärkeämpää havaita mahdolliset psyykkiset tekijät.

>  Lasten ja nuorten somatisoinnin taustalla on usein ongelmia toverisuhteissa, oppimisvaikeuksia, perheenjäsenten fyysistä ja psyykkistä sairastamista sekä taipumusta dissosioida fyysiset ja psyykkiset kokemukset toisistaan

> Somatisointiin taipuvilla nuorilla (ja aikuisilla) on todettu liittyvän  vaikeutta tunnistaa omia tunteitaan ja erottaa niitä ruumiillisista tuntemuksista.