Syömishäiriöt

Syömishäiriöt (laihuushäiriö, ahmimishäiriö, epätyypilliset syömishäiriöt), pakko-oireinen häiriö lapsella
Tunnetuimmat syömishäiriöt ovat laihuushäiriö (anorexia nervosa), ja ahmimishäiriö (bulimia nervosa).

Laihuushäiriölle on ominaista tarkoituksellisesti aiheutettu ja ylläpidetty alipaino ja nälkiintymistila. Laihuushäiriöstä kärsivä näkee itsensä liian lihavana ja alkaa tämän takia laihduttamaan karsimalla kaiken "lihottavan", kuten rasvat, lihat tai kaiken sokerin. Samalla hän aloittaa liian raskaan liikunnan, jonka takia laihtuu rajusti. Paino on 15% pienempi kuin pituuden mukainen keskipaino, tai painoindeksi on alle 17,5. Oksentelu ja ruuan piilottelu ovat tyypillistä laihuushäiriöstä kärsivälle. Laihuutta pyritään peittämään paksulla vaatekerroksella, hän salaa oksentelua ja peittelee syömättömyyttään.
Hoito: alussa keskitytään painon nostamiseen. Nuoren kanssa sovitaan, mikä on viikon tavoitepaino, johon pyritään vähentämällä liikuntaa ja säännöllistämällä syömistä.
Ahmimishäiriölle tyypillistä on liiallinen syöminen, joka johtaa ylipainoon. Liian energiapitoiset juomat, liiallinen sokerin saanti ja väärät ruokailutavat johtavat lihavuuteen. Osa ylipainoisista lapsista kärsii masennuksesta, ahdistuksesta tai mielihyväsyömisestä (syöminen on keino lievittää pahaa mieltä). Liian vähäinen liikunta yhdessä väärien ruokailutottumusten kanssa johtaa pituuskasvun kiihtymiseen, murrosiän aikaistumiseen ja ylipainoon. Lapsuusajan lihavuus altistaa aikuisiän diabetekselle, tuki- ja liikuntaelinsairauksille sekä sydän ja verisuonisairauksille.
Hoito: ravitsemusterapeutin ohjaus tärkeää, myös kokeneelta puheterapeutilta avunsaanti tärkeää.